Suomi on yksi maailman pohjoisimmista valtioista ja on maantieteellisesti pitkä maa. Suomessa on lisäksi neljä eri vuodenaikaa, vaihtelevat valo- ja pimeäjaksot ja suuri vuosittainen lämpötilan vaihtelu, joka tekee siitä erikoisen elinympäristön.
Suomen pituus ja pohjoinen sijainti mahdollistaa runsaasti erilaisia elinympäristöjä. Suomessa tavataan erilaisia ilmastovyöhykkeitä sijainnista riippuen. Etelässä meren lähellä sijaitsee saaristoa ja Itämeri, pohjoisessa on tundraa ja tuntureita. Suomessa on lisäksi runsaasti järviä, jotka muodostavat omanlaisia ekosysteemejään.
Suomen järvet voidaan jakaa eri tyyppeihin ravinteikkuuden ja sijainnin mukaan. Järvet voivat olla oligotrofisia tai eutrofisia. Oligotrofiset järvet ovat niukkaravinteisia ja ne voivat olla kirkasvetisiä tai tummavetisiä silloin kun vesi sijaitsee humuspitoisella alueella. Tummavetisiä oligotrofisia järviä kutsutaan dystrofisiksi järviksi. Eutrofiset järvet ovat runsasravinteisia. Eutrofisia järviä tavataan erityisesti alueilla, jossa maaperä on kalkkipitoinen tai savipohjainen, kun taas oligotrofiset järvet esiintyvät alueilla, 
joissa on runsaasti kalliota tai harjuja. Järvissä on erilainen kasvi-, kala-, mikrobi- ja lintulajisto.
Suomi osana pohjoista havumetsävyöhykettä
Suomi kuuluu lähes kokonaan pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen link text, vaikka muitakin kasvillisuusvyöhykkeitä löytyy. Havumetsä muodostaa omanlaisensa ekosysteemin. Muita Suomessa esiintyviä kasvillisuusvyöhykkeitä ovat lehtimetsävyöhyke etelässä ja tunturikoivuvyöhyke pohjoisessa Lapissa. Jokaiselle kasvillisuusvyöhykkeelle on kehittynyt omanlaisensa eliöstö.
Suomessa on pieni väestöntiheys ja paljon asuttamatonta aluetta. Asutus on keskittynyt enenevässä määrin eteläiseen Suomeen ja kaupunkeihin. Myös kaupunkeihin on omanlaisensa luonto erityisesti kasvillisuuden osalta. Myös monet linnut ja nisäkkäät, kuten ketut, rotat ja varpuset ovat sopeutuneet elämään kaupungeissa. Erilaisia mikroympäristöjä muodostuu esimerkiksi puistoihin ja rakennusten lähelle. Kaupunkeihin sopeutuneita lajeja yhdistää laaja ekologinen lokero eli niiden kyky hyödyntää erilaisia saatavilla olevia resursseja sekä ravinnossaan, että pesäpaikan valinnassa. Tämä mahdollistaa niiden toimeentulon vaihtelevassa ympäristössä.