Rakennettu ympäristömme muovaa arkeamme ja maisemaamme, mutta samalla se on yksi suurimmista ilmastovaikutusten aiheuttajista. Meillä Suomessa rakennusala vastaa merkittävästä osasta kasvihuonekaasupäästöjä, noin kolmanneksesta, ja luonnonvarojen kulutuksesta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että suuntaamme katseemme ja toimenpiteemme kohti ympäristöystävällisempää rakentamista. Tämä ei ole ainoastaan välttämättömyys ilmastotavoitteidemme saavuttamiseksi, vaan myös mahdollisuus luoda terveellisempiä, viihtyisämpiä ja taloudellisesti järkevämpiä koteja ja rakennuksia meille kaikille. Ympäristöystävällinen rakentaminen on yhteinen tehtävämme, joka vaatii uusia ajattelutapoja, innovatiivisia ratkaisuja ja laaja-alaista yhteistyötä.
Rakennusalan rooli ilmastotalkoissa ja luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa
Rakennusalan merkitys Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa on kiistaton. Kuten tilastot osoittavat, rakentaminen ja rakennusten käyttö aiheuttavat noin kolmanneksen maamme kasvihuonekaasupäästöistä. Erityisesti betonin valmistus, joka on yksi maailman käytetyimmistä rakennusmateriaaleista, on merkittävä päästölähde sementin tuotannon vuoksi. Sementin osuus globaaleista hiilidioksidipäästöistä on noin 7 prosenttia. Siksi meidän on kiireellisesti löydettävä ja otettava käyttöön vähäpäästöisempiä materiaaleja ja energiatehokkaampia ratkaisuja. Uusi, vuoden 2025 alussa voimaan astuva rakennuslaki korostaa tätä tarvetta tuomalla mukanaan vaatimuksia esimerkiksi rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen laskennasta ja rajoittamisesta, mikä ohjaa alaa kohti kestävämpää tulevaisuutta.
Keskustelu kestävästä rakentamisesta ei saa kuitenkaan rajoittua vain uudisrakentamiseen. Vaikka uusien, energiatehokkaiden ja vähähiilisten rakennusten rakentaminen on tärkeää, meidän on muistettava olemassa olevan rakennuskantamme valtava potentiaali ja vastuu. Uuden talon rakentaminen aiheuttaa aina merkittävän kertaluontoisen hiilipäästön materiaalien valmistuksesta ja kuljetuksista. Sen sijaan vanhan rakennuksen peruskorjaus, jossa parannetaan energiatehokkuutta ja päivitetään talotekniikkaa, voi olla huomattavasti ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Kokemukseni mukaan vanhojen rakennusten arvon ymmärtäminen ja niiden elinkaaren pidentäminen ovat keskeisiä kestävän kehityksen periaatteita. Esimerkiksi EU-rahoitteinen INSULAtE-projekti tutkii juuri peruskorjausten vaikutuksia energiatehokkuuteen ja sisäilman laatuun, tuottaen arvokasta tietoa kestävien korjauskäytäntöjen kehittämiseksi.
Ympäristöystävällinen rakentaminen ulottuu myös rakennusten seinien ulkopuolelle, aina tontin suunnitteluun ja luonnon monimuotoisuuden huomioimiseen asti. Kuten arkkitehti Pekka Hänninen korostaa kirjassaan ”Ekologisesti kestävä pientalo”, pientalojen pihojen yhteenlaskettu pinta-ala Suomessa on huomattava, ja niiden suunnittelulla voimme edistää paikallista lajien säilymistä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tontin luonnonmukaisuuden säilyttämistä, puiden kaatamisen minimointia ja hulevesien hallintaa luonnonmukaisin keinoin, kuten Keravan Kivisillan ekotalohankkeessa pyritään tekemään. Myös kaupunkisuunnittelussa viheralueiden säilyttäminen ja lisääminen on tärkeää, ei vain virkistysarvojen, vaan myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta, kuten Helsingin kaupunkisuunnitelmassa painotetaan.
Kestävät materiaalivalinnat ja kiertotalous rakentamisen ytimessä
Materiaalivalinnoilla on ratkaiseva merkitys rakennuksen ympäristövaikutuksiin koko sen elinkaaren aikana. Puu on noussut Suomessa vahvasti esiin kestävänä vaihtoehtona sen uusiutuvuuden ja hiilensidontakyvyn ansiosta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että puurunkoisen toimistorakennuksen hiilijalanjälki voi olla merkittävästi pienempi kuin betoni- tai teräsrunkoisen. Puun käyttöön liittyy myös innovaatioita, kuten Aalto-yliopiston kehittämät hengittävät puujulkisivut, jotka parantavat energiatehokkuutta passiivisesti. Samalla betoniteollisuus etsii kuumeisesti keinoja vähentää päästöjään. Suomalainen Betolar on kehittänyt Geoprime-ratkaisun, jossa sementti korvataan teollisuuden sivuvirroilla, kuten lentotuhkalla ja masuunikuonalla. Haasteena on kuitenkin vielä nykyisten standardien päivittäminen vastaamaan näitä uusia, vähähiilisiä materiaaleja. On hienoa huomata, että esimerkiksi Helsingin kaupunki on jo siirtynyt käyttämään vähähiilistä betonia infrarakentamishankkeissaan.
Perinteisten materiaalien rinnalla luonnonmukaiset ja kierrätetyt materiaalit tarjoavat kiehtovia ja ekologisia vaihtoehtoja. Edellä mainitussa Keravan ekotalohankkeessa hyödynnetään paikallista savea, vanhoja hirsiä ja lattialankkuja sekä olkea. Nämä materiaalit ovat usein uusiutuvia, vähäpäästöisiä valmistaa ja ne voivat parantaa sisäilman laatua. Kierrätysmateriaalien, kuten kierrätysbetonin tai -tiilen, käyttö vähentää neitseellisten raaka-aineiden tarvetta ja pienentää jätemääriä. Näiden vaihtoehtojen laajempaa käyttöönottoa edistäisi tiedon lisääminen niiden ominaisuuksista ja saatavuudesta sekä suunnittelijoiden ja rakentajien rohkaiseminen kokeilemaan uusia ratkaisuja.
Kiertotalouden periaatteet ovat nousemassa keskiöön myös rakennusalalla. Tämä tarkoittaa siirtymistä lineaarisesta ’ota-käytä-heitä pois’ -mallista kohti järjestelmää, jossa materiaalit ja rakennusosat pidetään käytössä mahdollisimman pitkään. Ympäristöministeriö korostaa kiertotalouden merkitystä ja tavoitteena on pidentää rakennusten ja infrastruktuurin elinkaarta, välttää purkamista ja hyödyntää purettavat materiaalit mahdollisimman tehokkaasti uudelleen. Tämä vaatii suunnittelulta joustavuutta ja muunneltavuutta sekä uusia liiketoimintamalleja materiaalien kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön. Finnish Green Building Council (FIGBC) näkee kiertotalouden yhtenä keskeisenä pilarina matkalla kohti hiilineutraalia rakennettua ympäristöä.
Materiaalivalintojen ja kiertotalouden tueksi tarvitaan luotettavia työkaluja ympäristövaikutusten arviointiin. Elinkaariarviointi (LCA) on vakiintumassa tärkeäksi osaksi rakennushankkeita Suomessa, erityisesti uuden rakennuslain myötä. LCA auttaa vertailemaan eri materiaalien ja rakennustapojen ympäristökuormitusta koko elinkaaren ajalta – raaka-aineiden hankinnasta rakentamiseen, käyttöön, purkamiseen ja kierrätykseen. Suomen ympäristöministeriön kehittämä kansallinen vähähiilisyyden arviointimenetelmä pyrkii standardoimaan laskentaa ja ottamaan huomioon Suomen erityisolosuhteet. Vaikka menetelmiä kehitetään jatkuvasti, LCA tarjoaa jo nyt arvokkaan pohjan tietoon perustuville päätöksille ja auttaa meitä tunnistamaan tehokkaimmat keinot rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi.
Energiatehokkuus ja uusiutuvat ratkaisut avainasemassa
Rakennusten energiankulutus, erityisesti lämmitys, on merkittävä päästölähde Suomen viileässä ilmastossa. Siksi energiatehokkuuden parantaminen on ympäristöystävällisen rakentamisen kulmakiviä. Tämä alkaa jo suunnittelupöydältä: rakennuksen muodon ja koon optimointi, tehokas tilankäyttö hukkaneliöiden välttämiseksi sekä ikkunoiden oikea sijoittelu passiivisen aurinkoenergian hyödyntämiseksi ovat tärkeitä lähtökohtia. Erinomainen lämmöneristys ja rakenteiden ilmatiiviys ovat itsestäänselvyyksiä nykyaikaisessa vähäenergia- ja nollaenergiarakentamisessa. Nollaenergiatalojen konsepti (nZEB), jossa rakennus tuottaa vuositasolla vähintään yhtä paljon uusiutuvaa energiaa kuin se kuluttaa, perustuu juuri tähän: ensin minimoidaan energian tarve ja sitten katetaan jäljelle jäävä tarve paikallisesti tuotetulla uusiutuvalla energialla.
Lämmitysjärjestelmän valinnalla on valtava vaikutus asumisen hiilijalanjälkeen. Öljylämmityksestä luopuminen ja siirtyminen uusiutuviin vaihtoehtoihin on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää päästöjä. Maalämpö on kasvattanut suosiotaan Suomessa niin pientaloissa kuin suuremmissakin kiinteistöissä sen taloudellisuuden ja ympäristöystävällisyyden ansiosta. Se hyödyntää maaperään varastoitunutta aurinkoenergiaa ja tarjoaa vakaan ja päästöttömän lämmönlähteen. Myös aurinkolämpöä voidaan hyödyntää käyttöveden lämmitykseen, ja puulämmitys, erityisesti nykyaikaisilla, vähäpäästöisillä tulisijoilla, voi olla hyvä täydentävä lämmönlähde, kunhan puu hankitaan kestävästi.
Paikallisesti tuotettu uusiutuva energia, erityisesti aurinkosähkö, on yhä tärkeämpi osa ympäristöystävällistä rakentamista. Aurinkopaneelien hinnat ovat laskeneet ja teknologia kehittynyt, mikä tekee niistä houkuttelevan investoinnin moniin kohteisiin. Nollaenergiataloissa aurinkosähköjärjestelmät ovat usein keskeisessä roolissa kattamassa rakennuksen sähkönkulutusta. Tulevaisuudessa rakennukset eivät ole vain energian kuluttajia, vaan ne voivat toimia aktiivisina osina energiajärjestelmää, tuottaen, varastoiden ja joustavasti käyttäen energiaa.
Energiatehokkuus kattaa myös muut osa-alueet, kuten valaistuksen ja ilmanvaihdon. LED-valaistus on vakiinnuttanut asemansa energiatehokkaana ja pitkäikäisenä ratkaisuna, joka tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia valaistuksen säätöön ja tunnelman luomiseen. Tehokas ja oikein säädetty ilmanvaihto lämmöntalteenotolla on välttämätön hyvän sisäilman laadun varmistamiseksi tiiviissä ja hyvin eristetyissä rakennuksissa, ja se minimoi samalla lämpöhäviöitä.
Edelläkävijät ja innovaatiot viitoittavat tietä
Suomessa on useita toimijoita, jotka näyttävät mallia ympäristöystävällisessä rakentamisessa. Erityisesti kohtuuhintaiset sosiaaliset asuntotoimijat ovat kunnostautuneet alan edelläkävijöinä. Ne ovat aktiivisesti integroineet ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia hankkeisiinsa, ja niiden rakennusten energiatehokkuus on usein korkeampi kuin yksityisen sektorin rakennuksissa. Rahoitusyhtiö MuniFin tukee tätä kehitystä tarjoamalla vihreää ja sosiaalista rahoitusta hankkeille, jotka edistävät kestävää kehitystä. Myös yritysmaailmassa on herätty vastuullisuuteen: esimerkiksi Trevian Funds AIFM, Antilooppi ja Granlund Group ovat sitoutuneet kansainväliseen Net Zero Carbon Buildings Commitment -aloitteeseen, tavoitellen hiilineutraaliutta kiinteistöissään ja toiminnassaan.
Tutkimus ja innovaatiot ovat avainasemassa uusien, entistä kestävämpien ratkaisujen kehittämisessä. Suomalaiset tutkijat ja yritykset ovat aktiivisesti mukana tässä työssä. Aalto-yliopiston Archibiofoam-projekti kehittää puupohjaista biovaahtoa ja 4D-tulostettuja julkisivuelementtejä, jotka säätelevät rakennuksen lämpötilaa passiivisesti. Betolarin Geoprime-betoni puolestaan tarjoaa vähähiilisen vaihtoehdon perinteiselle betonille hyödyntämällä teollisuuden sivuvirtoja. Nämä esimerkit osoittavat suomalaisen osaamisen ja potentiaalin luoda globaalistikin merkittäviä ympäristöinnovaatioita rakennusalalle.
Yksittäiset kokeilut ja pilottihankkeet ovat myös tärkeitä uusien ideoiden testaamisessa ja tiedon levittämisessä. Keravan Kivisillan asuntomessualueelle rakentuva ekologinen omakotitalo, jossa hyödynnetään luonnonmateriaaleja ja pyritään minimoimaan ympäristövaikutukset kaikissa vaiheissa, on inspiroiva esimerkki siitä, miten yksityishenkilöt voivat edistää kestävää rakentamista. Kokemusten ja opittujen asioiden jakaminen näistä hankkeista auttaa muita rakentajia ja suunnittelijoita tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja.
Yhteinen polkumme kohti kestävämpää rakennettua ympäristöä
Olemme Suomessa ottaneet merkittäviä askelia kohti ympäristöystävällisempää rakentamista. Tietoisuus alan ympäristövaikutuksista on kasvanut, lainsäädäntö kiristyy ja markkinoille tulee jatkuvasti uusia, kestävämpiä materiaaleja ja teknologioita. Edelläkävijät näyttävät tietä niin yritysmaailmassa, julkisella sektorilla kuin yksittäisten rakentajienkin parissa. Haasteitakin kuitenkin riittää. Uusien ratkaisujen kustannukset voivat aluksi olla korkeampia, vaikka ne maksavat itsensä takaisin pitkällä aikavälillä energiansäästöinä. Standardien ja käytäntöjen muuttaminen on hidasta, ja tiedon ja osaamisen levittäminen laajasti koko alalle vaatii jatkuvaa työtä. Myös olemassa olevan rakennuskannan valtava korjausvelka ja sen energiatehokkuuden parantaminen ovat mittava urakka.
Muutos kohti kestävää rakennettua ympäristöä ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii meiltä kaikilta yhteistä ponnistusta. Tarvitsemme kunnianhimoista politiikkaa ja ohjausta, joka kannustaa ja velvoittaa kestävämpiin valintoihin. Tarvitsemme tutkimusta ja tuotekehitystä luomaan uusia innovaatioita. Tarvitsemme rakennusalan yrityksiä, jotka uskaltavat investoida uusiin teknologioihin ja toimintatapoihin. Ja tarvitsemme meitä jokaista – asukkaita, rakentajia, suunnittelijoita – tekemään tietoisia ja vastuullisia valintoja omassa arjessamme ja hankkeissamme. Kaupunkien, kuten Helsingin, toimet kestävän kaupunkirakenteen luomiseksi ovat tärkeitä, mutta muutos lähtee lopulta meistä kaikista.
Kun katson ympärilleni Suomen luonnossa, metsissä ja vesistöjen äärellä, muistan, miksi tämä työ on niin tärkeää. Rakennetun ympäristömme ei tarvitse olla ristiriidassa luonnon kanssa. Päinvastoin, voimme luoda koteja, työpaikkoja ja kaupunkeja, jotka ovat paitsi terveellisiä ja viihtyisiä ihmisille, myös sopusoinnussa ympäristön kanssa. Ympäristöystävällinen rakentaminen ei ole vain tekninen haaste, vaan mahdollisuus rakentaa parempaa tulevaisuutta – sellaista, jossa sekä me ihmiset että muu luonto voimme kukoistaa.