Ympäristömyrkkyjä on lähes kaikkialla maapallolla mutta suurin osa niistä ei ole ihmiselle haitallisia, koska niihin ei juurikaan tule kontaktia. Ympäristömyrkyille on tyypillistä, että eliö ei tarvitse niitä elintoimintoihinsa. Eliö ei myöskään useinkaan pysty hajottamaan tai käsittelemään myrkkyjä, joten ne kertyvät elimistöön. Kaikki ympäristössä esiintyvät myrkylliset aineet eivät ole tarkoituksella myrkkyjä, mutta ne muuttuvat sellaiseksi joutuessaan mukaan ravintoketjuun.
Raskasmetallit
Raskasmetalleilla viitataan ryhmään metalleja, joilla on suuri tiheys ja massa. Niistä ympäristössä merkittävästi haitallisia ovat lyijy, kadmium ja elohopea. Elohopea on hermomyrkky, joka kertyy erityisesti vesistöihin teollisuudesta. Elohopean suurin lähde ihmiselle on kala, joten sen välttäminen on melko helppoa. Lyijy kulkeutuu ilmassa ja sitoutuu esimerkiksi kasveihin. Sillä on keskushermostolle haitallisia vaikutuksia ja sen on todettu oleva haitallista erityisesti lapsille. Kadmiumia kulkeutuu luontoon vanhoista akuista ja pattereista. Se on erittäin pitkäikäinen, mutta toisaalta sen määrä on melko vähäinen.
POP yhdisteet
POP-yhdiste tulee sanoista persistent organic pollutant. Niiden ongelmallisuus perustuu niiden pitkäkestoisuuteen luonnossa ja rasvaliukoisuuteen, jonka ans
ioista ne pääsevät eliöihin helposti ja myös kertyvät niihin. POP-yhdisteet vaihtelevat myrkyllisyydeltään, mutta yksi niiden vaikutus on, että ne saattavat muistuttaa eliöiden luontaisia hormoneja ja siten esimerkiksi häiritä niiden lisääntymistä.
Öljy
Öljy on haitallista erityisesti merissä, kun sitä pääsee valumaan suuria määriä esimerkiksi öljyonnettomuuden seurauksena. Öljy sisältää myrkyllisiä PAH-yhdisteitä eli polyaromaattisia hiilivetyjä. Sen haitallisempi vaikutus merieläimiin perustuu kuitenkin usein siihen, että se tahrii eläimet, jotka eivät enää kykene ylläpitämään eristävää karva- tai höyhenkerrostaan ja kuolevat sen seurauksena kylmyyteen.
Muovi ja mikromuovi
Muoviroska on ongelmallista sen pitkäkestoisuuden vuoksi. Ellei sitä, erikseen kierrätetä, muovi ei käytännössä hajoa luonnossa. Erityisesti mikromuovi on ongelmallinen aine vesistöissä. Kuten moni muukaan ympäristömyrkky, se ei ole tarkoituksellisesti tehty myrkylliseksi. Mikromuovin lähteenä on esimerkiksi kosmetiikka ja tietyt kangasmateriaalit, joista irtoaa pesun yhteydessä mikroskooppisia muovipartikkeleita. Näiden partikkelien päätyminen meriin on muodostanut jättimäisiä muovijätelauttoja, jotka ovat kasaantuneet merivirtausten seurauksena yhteen. Niiden poistaminen merestä on hyvin hankalaa ja ne ovat haitallisia merieliöille.