Suot ja metsät
Suomi kuuluu kasvillisuusvyöhykkeeltään taigaan eli pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Aivan eteläisimmässä Suomessa esiintyy myös lehtimetsävyöhyke, jossa vallitsevana puulajina ovat lehtipuut. Pohjoisessa tunturi Lapin alueella on ensin tunturikoivuvyöhyke, jossa esiintyy enää vähän puita, jotka ovat lähinnä tunturikoivua ja vaivaiskoivua. Lapissa pohjoisemmassa sijaitsee myös alue, jossa puita ei kasva enää ollenkaan.
Havumetsän hallitseva kasvillisuus ja ilmasto
Havumetsävyöhykkeellä eli boreaalisella vyöhykkeellä hallitsevia puita ovat havupuut eli erilaiset männyt, pihdat ja kuuset. Havumetsävyöhykkeellä ilmasto on melko viileä. Sadetta on myös melko runsaasti ja haihtuminen on vähäistä osittain viileän ilmaston. Maaperä on humuspitoinen, hapan, vähäravinteinen podsoli.
Lämpötilojen vaihtelu on suurta, jopa 70-80 celsiusastetta vuodessa. Lisäksi lumi kuuluu olennaisena havumetsän talveen ja muodostaa tärkeän ekologisen tekijän toimien esimerkiksi suojana eläimille. Havumetsävyöhykkeellä on pitkä, kylmä ja pimeä talvi ja vastaavasti lyhyt, valoisa ja melko viileä kesä.
Suomessa on hyvin runsaasti metsää. Siitä kuitenkin suurin osa on niin sanottua viljeltyä tai hoitometsää, jossa kaikki puut ovat yleensä samaa lajia ja saman ikäisiä. Vanhaa metsää on jäljellä hyvin vähän ja monet Suomen uhanalaisista lajeista ovatkin juuri lajeja, jotka ovat riippuvaisia vanhojen metsien lajeista, kuten lahoavista puista, joita ne käyttävät elinympäristönään.
Suot ja suotyypit
Soita esiintyy Su
omessa link text erittäin runsaasti. Suo syntyy olosuhteissa, joissa sadetta on runsaasti ja haihtuminen on selkeästi hitaampaa. Suon kasvillisuus hajoaa hitaasti ja muodostaa turvetta kosteissa ja hapettomissa oloissa. Suomen runsas soisuus johtuu viileän ilmaston lisäksi maan tasaisuudesta ja maaperän ohuudesta.
Suot voidaan luokitella kolmella eri tavalla pinnanmuotojen perusteella. Suomessa on kolmen tyyppisiä soita. Keidassuo on suotyyppi, joilla on korkea keskiosa. Ne ovat reunoistaan melko ravinteikkaita, sillä ravinteet valuvat keskeltä kohti reunoja suon muodon vuoksi. Nämä ovat melko yleisiä suotyyppejä Etelä-Suomen alueella.
Aapasuot ovat vastaavasti keskeltä matalampia kuin reunoista ja ovat melko niukkaravinteisia reunoiltaan, kun taas ravinteet valuvat keskelle. Toisaalta ne saavat ravinteita myös ympäröivistä ekosysteemeistä. Nämä ovat yleinen suotyyppi Keski-Suomen alueella.
Pohjoisessa Lapissa esiintyy palsasoita. Niiden sisäosat ovat ikiroudassa eivätkä oikeastaan sula koskaan.
Suotyypit voidaan luokitella myös kasvillisuuden mukaan pääasiallisesti korpiin, rämeisiin ja nevoihin. Korvet ovat kuusivaltaisia soita. Sen turvekerros on melko ohut. Rämeet taas ovat mäntyvaltaisia ja niiden turvekerros on paksumpi. Nevoissa ei juurikaan esiinny puita. Ne ovat karuja soita, joissa kasvaa lähinnä matalaa suokasvillisuutta. Muut harvinaiset suotyypit ovat luhtia ja lettoja. Ne ovat molemmat ravinteikkaita ja niillä on melko runsas eliöstö. Letot syntyvät kalkkipohjaiseen maaperään, kun taas luhtia ilmenee soistuneiden vesistöjen rannoilla.